Junantuoma2007

Blogi-kirjoitus luennosta: turvallisuus asiakaspalvelussa, väkivaltatilanteen tunnistaminen ja miten toimin oikein.

Osallistuin luentoon, jonka järjesti Invalidiliiton Järvenpään Koulutuskeskus, Tuusulan onnelassa.
Päivä liittyi oppilaitoksen kerran vuodessa järjestämään Onnela-päivään, johon osallistui koko henkilökunta.
Tänä vuonna päällimmäisenä aiheena oli turvallisuus, joka olikin hyvin valittu viimesyksyisen Jokela-tapauksen takia.

Aika 20.03.2008 klo 10-11.30
Aiheena Turvallisuus
Luento tarkasteli uhkaavia kohtaamistilanteita.
Luennon pitäjä oli kokenut poliisi jolla käytännön kokemusta väkivältatilanteista Helsingin keskustan poliisipartiossa. Luennoitsija oli selkeäsanainen ja hieman provosoivalla tavalla toi tyypillisiä tilanteita esille. Esitystapa voimakkaalla elehtimisellä toi väriä esitykseen ja teki siitä mielenkiintoisen seurata.

Uhkaavissa kohtaamistilanteissa omat asenteet ovat merkityksellisiä. Esimerkiksi asenne; se on osa työtä ja pitää kestää tai missä kulkee minun koskemattomuuteni raja ja mitä teen jos tuo raja ylittyy eroavat toisistaan melkoisesti. Tai entä asenne; pyrin välttämään kaikin tavoin väkivaltatilanteita. Luennoitsijan viesti ja opetus oli keskimmäinen; “missä kulkee minun koskemattomuuteni raja ja mitä teen jos tuo raja ylittyy” Tämän takia me tulimme kuuntelemaan ja oppimaan lisää ja muuttamaan omia asenteitamme.

Miten tilanteita voi ennakoida esimerkiksi opetustilanteissa? Luennolla tuotiin esille oppilaan käytöshistorian tunteminen tai sen selvittäminen. Myös muiden kollegojen kokemukset auttavat tilanteiden ennakointia. Oppilaan käytöksen ja ilmeiden tarkkailu auttaa ennakoimaan ja paljastamaan häiriökäyttäytymisen ajankohdan. Tilanteita voi myös ennakoida välttämällä tiettyjen viestin antamista oppilaalle jos epäilee hänen suuttuvan siitä.
Esimerkiksi jotkut oppilaat joutuvat aggressiivisen tunteen valtaan saatuaan hylätyn kokeista ja repivät koepaperin ja käyttäytyvät uhkaavasti ympäristöään kohtaan. Tällaisessa tilanteessa olisi opettajan hyvä ennakoida tilanne ja johtaa palaute kokeen tuloksesta eri tavalla, yksi vaihtoehto voisi olla keskustelu lisä- tai tukiopetuksesta.
Uhkaavat eleet ja reviirin puolustaminen jo pidemmälle menneessä tilanteessa ja aggressio-oppineen oppilaan tunnistaminen auttavat selviytymään tilanteista paremmin.

Opettajan voi miettiä omaa paikkaa luokassa, mitä enemmän on huonekaluja aggressiivisen oppilaan ja opettajan välillä antavat hieman lisää aikaa toimia. Tehtäväjako on hyvä opetella etukäteen osaston kesken opettajan, laitosmiehen, vahtimestarin ja siivoojan kanssa. Koodikieli voi auttaa sopivassa tilanteessa toimimaan yhdessä ennakolta suunnitelmalla tavalla.
Turvallinen työasu vähentää riskiä saada vammoja mm. pitkät hiukset ja huonot jalkineet tai korut edesauttavat loukkaantumisia.
Hyvä viisaus tuli myös esille ”Usein ihmiset eivät suutu siitä mitä heille sanotaan, vaan siitä miten asiat sanotaan”
Konfliktitilanteissa oppilaan etunimen käyttö ja rauhallinen käytös ja positiivinen mutina helpottavat tilanteiden laukeamista sovinnolla.
Luento oli kokonaisuudessaan hyvä tietopankki ja elävästi esitetty kokonaisuus.
Luennon jälkeen jakauduimme pienempiin ryhmiin, jossa ohjaajan johdolla käsittelimme turvallisuutta oppilaitoksessamme. Aluksi etsimme janasta paikan joka kuvasi omaa turvallisuuden tuntoa työpaikalla. Vaikka suurin osa tunsikin olonsa melko turvalliseksi, osa valitsi hieman turvattomuuden tilan janalta. Tämän jälkeen keskustelimme miksi tunnetaan turvallisuutta ja mikä pelottaa.
Keskustelu ryhmissä ja ajatusten vaihto turvallisuudesta loi hyvän olon kokonaisuudessaan.

Blogi-kirjoitus Studia Generalia luennosta
Osallistuin luentoon, joka oli Invalidiliiton Järvenpään Koulutuskeskuksessa.
Aika 31.10.2007, klo 14.30-16.00
Aiheena Itseohjautuvuuden tukeminen.
Luento tarkasteli itseohjautuvuuden ominaisuutta ja kehitystä.

Luento oli mielenkiintoinen ja toi minulle uusia asioita mietittäväksi ja käsiteltäviksi. Varsinainen kiteytys itseohjautuvuudesta tuli esille heti alussa. Se on kehittyvä ominaisuus ja muovautuu ihmisten välisissä vuorovaikutustilanteissa. Tavoitteena on vahvistuva käsitys itsestä omien tunteiden ja ajatusten aktiivisena tuottajana. Luento oli tiiviisti keskittynyt aivojen toimintaan yksilön kehittyessä ja ollessa vuorovaikutuksesssa muhin ihmisiin. Aivojen toimintaa vahvistavat niiden virittäminen, se tarkoitta käytännössä aivojen aktiivista käyttöä läpi koko elämän. Kun uudet ja oudot asiat tulevat vastaan, aivot ovat niin sanotussa kiputilassa. Tilannetta voidaan helpottaa välttämällä totuttuja toimintatapoja jokapäiväisissä rutiineissa. Tottumukset joista on vaikea päästä eroon, johtuu vahvemman tietovirran voittaessa heikoimman. Esimerkkinä tuttu ja turvallinen työmatka, miksi joka aamu on mentävä samaa reittiä. Kun haluamme virittää aivoja sopivalla tavalla niin teemme jatkuvasti rutiininomaiset asiat hieman eri tavalla.

Itseohjautuvuuden kehitys lähtee liikkeelle jo vauvalla. Kun lapsi kokee uhkaa, aivot antavat hälytyksen jonka emon läheisyys poistaa. Liian varhainen itsenäisyyden ja omatoimisuuden korostaminen ei kehitä itseohjautuvuutta. Lapsi altistuu ja allergisoituu tressitekijöille.
Toisessa ääritapauksssa kivun tai aivojen hälytystilan puuttuu kokonaan tai osittain aiheuttaa myös ongelmia. Tästä seuraa mielihalujen mukaan toimiva lapsi, joka ei opi toimimaan kivun valitessa. Tuloksena on yksilö, joka menee sieltä missä aita matalin ja ei opi ponnistelemaan.
Luennon yhteenvetona pidän omasta mielestäni kehon ja mielen yhteistoimintaa ylläpitävinä tekijöitä tärkeänä, joiden on oltava tasapainossa keskenään.

Blogi-kirjoitus Studia Generaliasta:
Osallistuin Johanna Lasosen luennolle; Studia Generalia -luento 21.11.2007 keskiviikkona Haaga-Heliassa.
Aiheena koulutus ja työelämä – vertaileva näkökulma.

Luento tarkasteli ammatillista koulutusta Euroopassa.

Luennoitsija oli perehtynyt ja tunsi aiheen sekä toi esille hyvinkin yksityikohtaisia asioita esille luennon aikana.
Luennolla tuli esille materiaalista runsaasti tilastoja ja vertailuja, ne olivat mielenkiintoisia, mutta joskus kokonaiskäsitykseni hävisi luennon aikana. Irlantilainen toimintatapa emmatillisessa koulutuksessa jäi erityisesti mieleeni. Irlannissa opetus tapahtuu teoriapainnotteisesti pisimpään verrattuna muihin euroopan maihin. Saksassa jo hyvin varhain (13-14-vuotiaana) opiskelija joutuu päättämään opiskelusuunnastaan. Nuorten työllistymisikä oli pohjoismaissa korkein noin 24 vuotta ja alhaisin etelä-euroopassa 18 vuotta. Esille tuli myös eroja opetuksen painotuksessa työelämäm suuntaan ja teoriapainotteiseeen eri maiden välillä. Jatkotutkimus siitä miten eri suuntauksen saaneet oppilaat ovat jatkossa työllistyneet olisi kaivattu. Omassa opetuksessani nykyinen sähköalan perustutkinto, joka valmistaa nimikkeellä elektroniikka-asentaja. Luennolla kyseisetä tutkinnosta käytettiin sähkö, informaatio ja kommunikointiteknologia nimikettä. Ehkä omassa oppilaitoksessanikin pitää uusia OPS:in nimikeet.

Kimmon kirjoitus tuumatalkoista.

Yhteistoiminnallisen oppimisen ja oppimisen ohjaamisen menetelmiä, tuumatalkoot

Junantuomilla oli tuumatalkoot, joka lopullisesti avautui minulle varsinaisen oman esityksen jälkeen.
Homma liikkeelle lähti Nuukasen Perheestä, jolla ryhmät orientointiin säästämään. Nuukasen pereen säästöidea oli yleismaailmallinen, ei siis liittynyt suoraan papperinsäästämiseeen koulussa. Tässä kohtaa mainitsin ryhmille asiasta samoin diagrammin piirtäminen oli ohjata ryhmien ajatuksenkulkua varsinaiseen aiheeseen.
Ja näin se alkoi:

Toiminnallinen opetustehtävä:
luokassa olijat jaetaan 4-5 hengen ryhmiin.
pöydät laitetaan ryhmätyömallisesti
jokaisella pöydällä fläppitaulun papereita ja tusseja
” Tunti” alkaa tarinalla Nuukasen perheen paperinsäästövinkit.
Tarinan jälkeen aihe: Paperinkulutuksen vähentäminen koulussa

Tehtävä: Suomi on yksi paperinkulutuksen huippumaita. Jokainen suomalainen kuluttaa paperia yli 210 kiloa vuodessa, keskivertosaksalaisen 190 kiloa ja kreikkalainen vajaat 90 kiloa. Virolainen käyttää viitisenkymmentä kiloa, mutta intialainen ainoastaan neljä kiloa. Koko maailman keskiarvo paperinkulutuksessa on 51 ja kehitysmaiden 18 kiloa vuodessa.
Tee diagrammi edellisestä.
Laske:
Kuinka monta arkkia paperia oppilaat kuluttavat lukuvuoden aikana? Lukuvuoden pituus on 9 kuukautta, koulussa on 700 oppilasta ja jokainen heistä kuluttaa paperia 50 arkkia kuukaudessa.
Riisi sisältää 500 arkkia kopiopaperia. Kuinka monta pakettia eli riisiä paperia kuluu lukuvuodessa?
koulussa on 8000 oppilasta ja 700 henkilökuntaan kuuluvaa. Vuodessa tulostetaan 4 200 000 sivua paperia.
Yksi riisi painaa 2,5 kg . Kuinka monta kiloa paperia kuluu lukuvuodessa?
Mietintä tehtävä ryhmälle:
Millä tavalla saataisiin paperin kulutusta vähennettyä opetuksessa?
Ryhmät kirjaavat paperilleen 3-5 konkreettista ehdotusta.
Ehdotukset laitetaan luokan seinälle, yhdessä valitaan 1 tai kaksi tapaa vähentää paperin kulutusta.
Valittu paperin kulutuksen vähentäminen sovitaan yhteiseksi tavoitteeksi. Tehdään opettajille ohjeet paperin kulutuksen vähentämiseksi.

Lopuksi:

Sain esityksen jälkeen kolme selkeästi parasta ideaa paperinsäästämiseen

- kaksipuolinen tulostus
- esikatselupakote
- tulostusrajoitteet

Asiantuntija-alustukset

Kimmon alustus/yhteenveto ammatillisen koulutuksen kehityksestä.

1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa muutamia käsityöläiskouluja lähinnä sunnuntaisin järjestettiin oppipojille ja kisälleille.
1920 ja 1930-luvuilla ammatillinen koulutus hajanaista. 1020-luvulla asetus ammatillisesta koulutuksesta, käsityöläiskoulut ammattikouluiksi. Järjestettiin ammattiin valmistavaa koulutusta jonka pohjana oli kansakoulu. Seuraavia aineita painotettiin 1930-luvulla, ammattioppi, ammattilaskento, äidinkieli, ammattiterveystieto, kansalaistieto sekä työpajat käytännön ammattitaitojen opiskelussa. Myös yksityiset yritykset perustivat oppilaitoksia, joiden taustalla oli laatu ja poliittiset syyt.
1940-luvulla todettiin tärkeiksi ammatillisen osaamisen olevan osana kansalaisen sivistystä ja tavoitteeksi yhtenäiskoulu ja ammatillinen oppivelvollisuus. Tästä tuli ammattikasvatuksen kehittämissuunnitelma vuonna 1947.
Kuntia velvoitettiin perustamaan oppilaitoksia. Ammattikasvatusneuvoston toiminta tehostui mm. sotakorvausten hoitamiseen liittyvien menetelmien ja ammattiosaamisen kehityksen eteenpäinviemisen johdosta.
1950-luvulla laki ammattioppilaitoksen perustamisesta kuntaan, jossa yli 20 000 asukasta.
Hämeenlinnan ammattikoulujen opettajaopisto ja Suomen liikemiesten kauppaopisto – kauppaopettajien koulutus alkoi.
1960 ja 1970-luvuilla teollistuminen ja kaupungistuminen yhdistivät suuret ikäluokat ammattikouluikään. Ammattikasvatushallitus ja keskiasteen koulu-uudistus rakennettiin 1960-luvulla. Peruskoulu uudistus 1970-luvun vaihteessa edelleenkin puhuttaa.
1980-luvulla laki ammatillisista oppilaitoksista mahdollisti ammatillista väylää pitkin jatko-opintoihin ja tavoitteet myös yrittäjäkasvatukselle ja kasvatukselle. Ammatillisessa koulutuksessa otettiin huomioon myös työvoiman tarve, koulutuksen laatu ja tuloksellisuus.
1990 luvulla tuotiin esille tuloskeskeinen koulutuspolitiikka tarkoittaen tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Ammattikorkeakoulun synty perustui ammatillisen korkea-asteen ja opistoasteen pohjalle. Tähän liittyi laadun parantaminen, vaihtoehto ylioppilaille ja reagointi työelämän muutoksiin.
Ammatillinen opettajakoulutus keskittyi viiteen opettajakorkeakoulun yhteyteen.

Kimmo Anttilan alustus Väärälän artikkeliin liittyen lukupiiritehtävään 3.2.2
(varsinainen kirjallisuus kohde; Pasanen, H (toim) 2003www.haaga-helia.fi/aokk – julkaisut)

HALLITAANKO AMMATTI?
Pätevyyden määrittelyä arvioinnin perustaksi

PÄTEVYYS JA AMMATILLINEN MUUTOS

Reijo Väärälän artikkeli

Oma näkemykseni, käsitykseni artikkelista:

Artikkelissa tutkitaan pätevyyttä ammatillisessa muutoksessa agraarista yhteiskunnasta
aina tämän päivän työelämään. On selvää, että Suomessa ennen sotia ja myös sen jälkeen ammatillisen pätevyyden mitat olivat erilaiset kuin tänä päivänä. Itse näkisin niin sanotun käsityöläisvaltaisen pätevyyden perustuvan eloonjäämiseen. Oli pakko rakentaa talo, kaataa puut metsästä ja kylvää peltoa, jotta oli koti ja ruokaa. Tällöin pätevyys tietenkin perustui käden ja ennen kaikkea ruumiin taidon hallintaan jaa kestävyyteen. Tästä onkin hyvä aasin silta kysymykseen; miksi vanhuksia ja heidän kokemuksia ja viisautta ei arvosteta tarpeeksi. Luulen sen johtuvan esi-isiemme pätevyyden ja ammattitaidon arvostuksesta. Kun iäkkäät ihmiset eivät enää jaksaneet tai pystyneet tekemään töitä käsillä ja kehollaan, heidän ammatillinen pätevyys katosi terveiden ja nuorempien silmissä. Tällöin kuitenkin ammatillisen osaamisen tai pätevyyden siirtyminen yhteisössä nuoremmille tapahtui pelkästään oppipoika – kisälli – ammattilainen – mestari periaatteella.
Erillisiä koulivia oppilaitoksia tai instituutteja ei tarvittu. Tuona aikana ei käytetty sanoja ammattilainen tai kompetentti, silloin tödennäköisesti puhuttiin osaamisesta ja taidosta. Tässä omassa alustuksessa käytän kyseisiä sanoja riippumatta mitä ajankohta ja kehitysvaihetta käsittelen.

Sotien jälkeen tuli esille ja tärkeäksi teollistumisen myötä ammatillinen koulutus, joka poikkesi selvästi niistä ammatillisen arvostuksen arvoista mitä agraarin yhteiskunnan käsityösaaminen oli.
Tällöin muodostuikin paikallisyhteisöissä eläneistä ihmisistä teollisen kansanvaltion työvoimavarasto. Tuolloin puhuttiin yhteiskunnallisesta ammattilaisesta, joka hallitsee oman ammatin ja se riittikin hyvin pitkälle. Pikku hiljaa teollisuuden ammattilainen joutui kokemaan ammattitaitoonsa kohdistuvia muutospaineita. Tässä kohtaa lainaan artikkelin hyvin esille tuomaa kuvausta kyseisestä tilanteesta ” Teollisin yhteiskunnan ammattipätevyys määrittyi yhtäältä koulutuksen ja tutkintojen kautta muodollisena kvalifikaationa ja toisaalta kokemuksen kautta karttuvana konkreettisena osaamisen ja taitoina” Näin siis toteaa selkeästi Reijo Väärälä.
Teollisuuden ajanjaksoon liittyi jo tietyt standardit ja puhuttiin osaamista omalla ammattikielellä. Kun tuota ajanjaksoa vertaa 2000-luvulle huomaa melko helposti miten rajoittava ja alistavassa tilanteessa ammattilainen kuitenkin työskenteli.
Itse pidän kuitenkin tuota teollistumisvaihetta hyvin merkityksellisenä lähtökuoppana Suomen tämän hetkiselle osaamiselle globaalissa markkinataloudessa.

Miten tänä päivä määritellään pätevä, kykenevä, alansa hallitseva, kompetentti, hakukelpoinen, kyvykäs, taidokas, ammattilainen, tietyt kelpoisuudet täyttävä? Tuntuu siltä, että jo pelkkiä sanoja tarkastellessa täytyy omata jonkinlainen pätevyys, että voi edes tulkita niiden merkitystä. Toisaalta taitoon liittyvät vaatimukset ovat lisääntyneet siinä määrin, että sitä ei voi kuvata kokonaisvaltaiseksi yhdellä sanalla.
Itse huomasin 1980-luvulla ensimmäisiä työpaikkoja aloitellessani kuin tärkeää oli asiakaspalvelu, tätä ei koti kulmilla ja kouluissa juurikaan painotettu kun puhuttiin ammattimiehestä tai nykyään ammattihenkilöstä. Nykyään pätevyys koostuu monesta eri osatekijästä, ja niihin liittyy monta eri ominaisuutta ja näistä muodostuu kokonaisuus joka on pätevä tai innovatiivisesti itseohjautuva parhaaseen lopputulokseen päätyvä tiimi. Elikkä pätevyys ei olekaan enää pelkästään minussa, pätevyys on yhä enemmän myös riippuvainen ympärillä olevista yhteistyötä tekevissä ihmisissä.
Tässä kohtaa tulee väistämättä mieleeni tämän hetkinen opiskelu verkkopainotteisessa opettaja koulutusohjelmassa. Opiskelussa oppimispainopisteet on siirretty verkkoihin ja tiimeihin ja niissä käytäviin pohdintoihin. Pätevyys on siis saanut uusia ulottuvuuksia, tarvitaan sosiaalista kyvykkyyttä ja innovatiivisuutta. Mielenkiintoista myös että motivaatio määritellään pätevyyden mittariksi. Tuottavuutta katsotaan kokonaisvaltaisesti esimerkiksi yrityksissä tai joukkueissa. Hyvin harvoin 1980-luvulla lehdissä tai uutisissa tuotiin esille, että yritysjohtaja tai maajoukkuevalmentaja sai potkut.
Lopuksi tulee mieleeni tämän päivän nuoriso joka on valmistautumassa työelämän haasteisiin. Miten minä itse voin opettajan tukea ja auttaa heitä löytämään ja ymmärtämään paikkansa nyky-yhteiskunnassa. Miten ohjaan ja viestitän heitä työmarkkinoiden vaatimuksista ja mahdollisuuksista.

Hei

Tulipa melkoisesti asiaa ja ohjeita, täytyy nyt kovasti tehdä ja palauttaa.

 Miten olen tähän tullut.

Hei,

1.

Toimin ammattioppilaitoksessa opettajana. Minulla on useita eri ryhmiä ja pääsääntöisesti opetan tietokone- ja tietoliikennetekniikkaa.Olen myös ollut luokan vastuuopettaja, josta valmistutaan elektroniikka-asentajia,kyseinen linja on sähköalan perustutkinto, elektoniikka ja tietoliikenteen koulutusala.Toimenkuvaani myös kuuluu erilaisten oppioiden huomioonottaminen.

Tänään aloitan kertomaan lisää opinnoista sekä tulevista suunnitelmista. Tarkoitus opiskella opettajaksi.