Blogi-kirjoitus Studia Generalia luennosta
Osallistuin luentoon, joka oli Invalidiliiton Järvenpään Koulutuskeskuksessa.
Aika 31.10.2007, klo 14.30-16.00
Aiheena Itseohjautuvuuden tukeminen.
Luento tarkasteli itseohjautuvuuden ominaisuutta ja kehitystä.

Luento oli mielenkiintoinen ja toi minulle uusia asioita mietittäväksi ja käsiteltäviksi. Varsinainen kiteytys itseohjautuvuudesta tuli esille heti alussa. Se on kehittyvä ominaisuus ja muovautuu ihmisten välisissä vuorovaikutustilanteissa. Tavoitteena on vahvistuva käsitys itsestä omien tunteiden ja ajatusten aktiivisena tuottajana. Luento oli tiiviisti keskittynyt aivojen toimintaan yksilön kehittyessä ja ollessa vuorovaikutuksesssa muhin ihmisiin. Aivojen toimintaa vahvistavat niiden virittäminen, se tarkoitta käytännössä aivojen aktiivista käyttöä läpi koko elämän. Kun uudet ja oudot asiat tulevat vastaan, aivot ovat niin sanotussa kiputilassa. Tilannetta voidaan helpottaa välttämällä totuttuja toimintatapoja jokapäiväisissä rutiineissa. Tottumukset joista on vaikea päästä eroon, johtuu vahvemman tietovirran voittaessa heikoimman. Esimerkkinä tuttu ja turvallinen työmatka, miksi joka aamu on mentävä samaa reittiä. Kun haluamme virittää aivoja sopivalla tavalla niin teemme jatkuvasti rutiininomaiset asiat hieman eri tavalla.

Itseohjautuvuuden kehitys lähtee liikkeelle jo vauvalla. Kun lapsi kokee uhkaa, aivot antavat hälytyksen jonka emon läheisyys poistaa. Liian varhainen itsenäisyyden ja omatoimisuuden korostaminen ei kehitä itseohjautuvuutta. Lapsi altistuu ja allergisoituu tressitekijöille.
Toisessa ääritapauksssa kivun tai aivojen hälytystilan puuttuu kokonaan tai osittain aiheuttaa myös ongelmia. Tästä seuraa mielihalujen mukaan toimiva lapsi, joka ei opi toimimaan kivun valitessa. Tuloksena on yksilö, joka menee sieltä missä aita matalin ja ei opi ponnistelemaan.
Luennon yhteenvetona pidän omasta mielestäni kehon ja mielen yhteistoimintaa ylläpitävinä tekijöitä tärkeänä, joiden on oltava tasapainossa keskenään.